Miksi monarkkiperhoset lentävät 4 000 km Michoacánin kuusimetsiin
Joka syksy Pohjois-Amerikan itäosan monarkkiperhoset suuntaavat muutamalle vuorelle Keski-Meksikossa. Ne viettävät talven tiiviinä rykelminä kuusissa noin 3 000 metrin korkeudessa ja kääntyvät lopputalvella takaisin pohjoiseen. Tällä sivulla matka selitetään selkokielellä, niine varauksineen, joita tutkijat siihen yhä liittävät.
Kuka matkan etelään tekee
Michoacánissa ja Méxicon osavaltiossa nähtävät perhoset kuuluvat monarkkiperhosen itäiseen kantaan. Kesällä ne lisääntyvät laajalla alueella Yhdysvalloissa ja Etelä-Kanadassa.
Kun päivät lyhenevät, vuoden viimeinen sukupolvi lopettaa lisääntymisen ja lähtee lentämään lounaaseen. Osa niistä kulkee jopa noin 4 000 km lämpimien ilmavirtausten ja myötätuulten kantamina vuorille Méxicon kaupungin länsipuolelle.
Kalliovuorten länsipuolen monarkkiperhoset talvehtivat enimmäkseen Kalifornian rannikolla. Meksikon yhdyskunnat kuuluvat itäisille perhosille, ja ne kokoontuvat hämmästyttävän pienelle metsäalueelle.
Sukupolvi, joka elää kahdeksan kuukautta
Kesän monarkkiperhonen elää yleensä muutaman viikon. Se kuoriutuu, syö, parittelee, munii ja kuolee, ja seuraava sukupolvi jatkaa. Keväästä loppukesään useita tällaisia lyhyitä elämiä seuraa toisiaan.
Meksikoon lentävät perhoset ovat erilaisia. Ne lykkäävät lisääntymistä ja varastoivat rasvaa, ja ne voivat elää noin kahdeksan kuukautta, tarpeeksi kauan lentääkseen etelään, odottaakseen talven yli ja aloittaakseen paluun.
Yksikään niistä ei ole tehnyt matkaa aiemmin. Sitä, miten ensikertalainen löytää samat vuoret, jotka sen isovanhempien vanhemmat jättivät, tutkitaan yhä. Johtavia selityksiä ovat auringon asema ja maan magneettikenttä.
Miksi juuri oyamel-kuuset 3 000 metrissä
Yhdyskunnat muodostuvat oyamel-kuusen (Abies religiosa) metsiin noin 3 000 metrin korkeuteen. Ilma pysyy siellä viileänä ja kosteana, joten perhoset voivat hidastaa toimintaansa ja kuluttaa vain vähän varastoimaansa energiaa.
Liian lämpimässä ne polttaisivat varansa ennen kevättä. Liian kylmässä tai märässä ne voisivat paleltua. Tiheä kuusikatos toimii yhtä aikaa peittona ja sateenvarjona ja lieventää hallaa ja sadetta.
Perhoset roikkuvat tiiviissä rykelmissä rungoilla ja oksilla, ja yhdessä puussa voi olla tuhansia. Aurinkoisina, lämpimämpinä iltapäivinä monet lähtevät juomaan puroille ja kostealle maalle, ja silloin ilma täyttyy oransseista siivistä.

Kylminä tai pilvisinä päivinä rykelmät pysyvät suljettuina ja liikkumattomina. Perhoset ovat paikalla, mutta ne näyttävät oksilla roikkuvilta himmeän ruskeilta lehdiltä. Opas parhaaseen vierailuaikaan kertoo, milloin yhdyskunnat ovat yleensä täysimmillään.
Miten tiede löysi yhdyskunnat
Vuoristokylien asukkaat tunsivat perhoset kauan ennen kuin kukaan kirjoitti niistä. Tieteelle yhdyskunnat kuvattiin 1970-luvulla kanadalaisen tutkijan Fred Urquhartin johtaman tutkimuksen tuloksena. Hän oli merkinnyt monarkkiperhosia vuosien ajan selvittääkseen niiden reitin.
Metsät kuuluvat nykyään monarkkiperhosten biosfäärialueeseen, joka sijaitsee Michoacánin ja Méxicon osavaltion rajalla noin 100 km Méxicon kaupungista länsiluoteeseen. UNESCO lisäsi sen maailmanperintöluetteloon vuonna 2008.
Vain muutamaan osaan aluetta otetaan vierailijoita. Sivumme El Rosariosta, Sierra Chincuasta ja Piedra Herradasta vertailee niitä, joihin retkemme suuntaavat.
Lopputalvi, parittelu ja lento pohjoiseen
Kun päivät pitenevät talven loppua kohti, yhdyskunnat heräävät. Perhoset parittelevat metsässä ja jättävät sitten vuoret ja suuntaavat pohjoiseen ja koilliseen kohti Texasia ja kauemmas.
Kevään matka riippuu silkkikasveista (Asclepias), jotka ovat toukkien ainoa ravintokasvi. Naaraat munivat niihin matkan varrella, ja pitkäikäiset matkaajat kuolevat pian sen jälkeen.
Niiden jälkeläiset jatkavat matkaa, ja tavallisesti tarvitaan useita lyhytikäisiä sukupolvia, ennen kuin lisääntymisalue on taas täynnä. Loppukesästä syntyy jälleen uusi pitkäikäinen sukupolvi, ja kierto alkaa alusta.
Miksi määrät nousevat ja laskevat
Tutkijat mittaavat yhdyskuntia niiden peittämän metsäalan perusteella eivätkä laske perhosia. Ala vaihtelee paljon talvesta toiseen, eikä se ole koskaan kiinteä luku, jonka varaan matkan voisi suunnitella.
Vaihteluihin arvellaan vaikuttavan useiden tekijöiden:
- Sää lisääntymisalueilla ja reitin varrella, kuivuus ja helle mukaan lukien
- Peltojen ja tienvarsien jäljellä olevien silkkikasvien määrä
- Myrskyt ja pakkaset Meksikon metsässä talven aikana
- Itse kuusimetsän kunto, jota hakkuut ja kuivat vuodet voivat harventaa
Tutkijat kiistelevät yhä siitä, kuinka paljon kukin tekijä painaa. Matkailijalle käytännön asia on yksinkertainen. Yhdyskunnissa voi olla miljoonia perhosia, mutta se, mitä näet, riippuu vuodesta, viikosta ja saapumisaamusi säästä.
Näe muutto omin silmin
Jokainen sivustomme retki vie johonkin talvehtimisyhdyskuntaan, ja kävely perille kuuluu kokemukseen. Noin 3 000 metrissä ilma on ohutta, joten lue opas nousuun ennen kuin valitset.
Sierra Chincua pienryhmässä Méxicon kaupungista
Paseos Turisticos ajaa pienryhmän Sierra Chincuaan, varaa vierailulle noin viisi tuntia ja päättää päivän michoacánilaiseen lounaaseen ruoanlaittokurssilla. Viatorissa sen arvosana on 4,8 yli 60 arvostelusta, mutta varausta ei palauteta.
Metsä on herkkä, ja perhoset tarvitsevat jokaisen energiavarastonsa rippeen selvitäkseen kevääseen. Sivumme suojelualueen säännöistä kertoo, miksi oppaat pyytävät hiljaisuutta ja pitävät vierailijat polulla.
Jos haluat vertailla kunkin vaihtoehdon koko päivää, etusivun vertailutaulukko asettaa retket rinnakkain. Kustannusopas luettelee, mitä maksat lipun päälle.